WeThe15-kampanja kiinnittää huomion siihen 15 prosenttiin maailman väestöstä, jolla on jokin vamma, sekä heidän asemaansa yhteiskunnassa. Mitä yhdenvertaisuus merkitsee aiemmin pitkän urheilu- ja valmennusuran vammattomien jääkiekon puolella tehneelle Paraleijonien päävalmentajalle, ja millaiset lajin harrastusmahdollisuudet ovat tällä hetkellä?
Kansainvälisen Paralympiakomitean IPC:n aloittama WeThe15-kampanja kiinnittää huomion siihen 15 prosenttiin maailman väestöstä, jolla on jokin vamma. Tämä maailmalla 1,2 miljardin ja Suomessa 700 000 ihmisen joukko on liian iso sivuutettavaksi esimerkiksi yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa, mutta silti niin tapahtuu edelleen usein.
Kampanjan myötä haluamme tuoda esiin erilaisia näkemyksiä yhdenvertaisuudesta sekä ajatuksia sen edistämisestä etenkin liikunnan ja urheilun osalta.
Mitä yhdenvertaisuus merkitsee Suomen parajääkiekkomaajoukkueen Paraleijonien päävalmentaja Jari Härkälälle?
– Koen yhdenvertaisuuden niin, että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua tasapuolisesti yhteiskunnan rientoihin, työelämään ja ihan kaikkeen, hän toteaa.
Härkälä aloitti Paraleijonien päävalmentajana vuonna 2019 pitkän vammattomien jääkiekon puolella tehdyn urheilu- ja valmennusuran jälkeen. Minkälainen polku nykyiseen tehtävään on johtanut?
– Minulla on pystylätkästä taustaa, olen pelaillut itse ja valmentanut sitä. Oman vammautumiseni jälkeen kun kysyttiin parajääkiekkoon mukaan, loistavaa on ollut.
Millaisina Härkälä näkee parajääkiekon harrastusmahdollisuudet Suomessa tällä hetkellä?
– No, meillä on aika niukalti esteettömiä harjoituspaikkoja, että siinä on varmaan se suurin ongelma. Kaukaloon siirtyminen on vaikeaa, kun edessä on yleensä kynnys – kun kelkalla mennään, kaukaloon pitäisi päästä jään tasolta sisään. Sitten tietysti pukukoppiongelmat ja muut, joissa pitäisi huomioida myös se käyttäjäryhmä, joka käyttää tiloja pyörätuolilla ja tarvitsee inva-vessan.
Härkälä muistuttaa, että vammaisia ihmisiä voi toimia monessa eri roolissa myös urheilun parissa.
– Pitäisi pystyä toimimaan jäähallilla omatoimisesti, eikä joutua olemaan avustuksen varassa.
Millaisen viestin Härkälä haluaisi lähettää sellaisille valmentajille, jotka ehkä miettivät myös paraurheilun puolella valmentamista?
– Valmentajan polulle kun lähtee, kaikki tietää että se on hirmu palkitsevaa. Pääsee urheilijoiden kanssa toimimaan ja katsomaan heidän kehittymistään ja eteenpäin menemistä. Valmentajana kohtaat urheilijan urheilijana – et määrittele häntä vamman kautta ihmisenä vaan urheilijana.
Entä miten yhdenvertaisuuden tulisi Härkälän mielestä tulevaisuudessa kehittyä?
– Minä katson asiaa jääkiekon kannalta. Suomessa on yli 200 jäähallia, jotka kaikki alkavat olemaan aika vanhoja, ja saneeraustarve on tosi kova monessakin paikkaa. Esteettömyys tulisi ottaa saneerausohjelmassa huomioon, jotta jäähallien käyttäminen olisi kaikille olisi mahdollista.
Jari Härkälä, 61, on entinen pystyjääkiekkoilija, joka teki peliuransa Porin Ässien ja KalPan riveissä. Urheilu-uransa jälkeen hän on valmentanut SM-liigassa mainittujen joukkueiden lisäksi Espoo Bluesia. Vuonna 2015 sairaskohtauksen seurauksena tapahtuneen vammautumisensa jälkeen Härkälä on ollut mukana kehittämässä suomalaista parajääkiekkoa Suomen maajoukkueen Paraleijonien päävalmentajana.
Suomen Paralympiakomitea tekee työtä yhdenvertaisen liikuntakulttuurin eteenpäin viemiseksi, ja jokainen voi osallistua työhön lahjoittamalla Paralympiarahastoon. Rahasto luo muun muassa mahdollisuuden vammaisille lapsille ja nuorille oman liikunnallisen polun ja aktiivisen elämäntavan löytämiseen. Lue lisää tarinastamme.
Lisää ajatuksia yhdenvertaisuudesta:
Sitran asiantuntija: Paralympiarahasto lisää yhteiskunnallista tasa-arvoa